PFOR5 - Historia

Edelliset PFOR-pelit
Edellisissä peleissä tapahtunutta
Vanhat Flash Newsit

Edelliset PFOR-pelit

PFOR: Viimeinen Päivä Taivaan, 8.-10.3.2002, Siippoo (Vihti)

Tästä kaikki alkoi
Kirjoitetusta pelistä ehdittiin pelata vain noin 20% huonon sään ja pelaajakadon takia
Pelaajia 150

PFOR2: Loput 80%, 14.-16.6.2002, Siippoo (Vihti)

Edellisen jatko-osa jossa oli tarkoitus pelata loput kirjoitetusta pelistä, mutta tämäkin eteni vain noin 20% kaikesta kirjoitetusta =)
Pelaajia 102

PFOR3: WinterWar, 28.2.-2.3.2002, Läyliäinen (Loppi)

Sarjaa jatkettiin talvipelinä. Kova pakkanen, pelaajakato kesken pelin ja Tuoppian ja Nallestanian sopiva aselepo aiheittivat pelin poikkiviheltämisen yhdeksän (9) tunnin pelin jälkeen.
Pelaajia 255

PFOR4, 17.-20.6.2004, Vihtijärvi (Vihti)

Pelisarjan neljännessä osassa PFOR-joukot yrittivät jälleen hallita tilannetta Salkkarin niemimaalla rauhaanpakottamisen turvin
Pelin alussa Nallestania ja Tuoppia olivat liittoutuneet niemimaan jälleenrakennusta vaten Salkkarin niemimaan kansanarmeijaksi, mutta riitauduttuaan taistelivat myös keskenään
Vahva Nallestania sai lopulta vastaansa liittoutuneet PFOR-joukot ja Tuoppian
Peli kesti 38 tuntia
Pelaajia 552

Edellisissä peleissä tapahtunutta ja sattunutta

PFOR: Viimeinen päivä taivaan ja PFOR2: Loput 80%:

Salkkarin niemimaan valtioiden Nallestanian ja Tuoppian välit kiristyivät molempien maiden omatoimisten valtionrajojen oikomisten takia. Pahimmaksi kiistakapulaksi osoittautui maiden rajalla oleva ylikansallisen olutkonsernin panimo. Sopimuspöydässä käytiin kuumia keskusteluja, mutta kaikki oli turhaa ja kuten niin monesti aiemminkin sodasta tuli diplomatian jatke...

YK havaitsi onneksi tilanteen kehityksen jo hyvissä ajoin ja oli valmis lähettämään joukkojaan rauhan turvaamiseksi. Ikävä kyllä paikallisten kiivas veri oli jo ehtinyt kiehahtaa liiaksi ja sodan lopettaminen osoittautui vaikeaksi tehtäväksi molempien osapuolien ammuskellessa toisiaan, YK- joukkoja ja jopa omia miehiään. YK oli pakotettu lähettämään normaalien rauhanturvajoukkojensa tueksi monikansalliset PFOR- joukkonsa, jotka ovat erikoistuneet nimenomaan vastaaviin kriisinhallintatehtäviin ja jopa rauhaan pakottamiseen.

PFOR-joukkojen ponnistelut rauhan saamiseksi Salkkarin niemimaalle osoittautuivat turhiksi, koska sotivat osapuolet olivat liian vihamielisiä toisiaan kohtaan. Nallestanian pyydettyä YK:n pääsihteeri Mitta SteMustolta humanitääristä ja jopa sotilaallista apua Tuoppian joukot valtasivat maiden rajalla olevan Panimon ajaen Panimoa ja rajaa vartioivat PFOR-joukot pakoon. Valtauksen yhteydessä Panimo tuhoutui ja tämä aiheutti taloudellisen kriisin koko Salkkarin niemimaalle. Tämä oli viimeinen naula arkkuun ja YK:n pääsihteeri Mitta SteMusto suositteli kansainyhteisöä antamaan täyden tukensa Nallestanialle sekä humanitäärisen että sotilaallisen tuen muodossa. Päätös avun antamisesta saatiin aikaiseksi nopeasti, koska pelkona oli, että maailmanpoliisin roolin ottanut Yhdysvallat sekaantuisi konfliktiin ja saisi siten sen leviämään muuallekin.

YK:n ponnistelut rauhan saavuttamiseksi eivät tuottaneet toivottavaa hedelmää PFOR-joukkojen liiallisen voimankäytön ja kaikkien osapuolien kasvaneen varustetason takia. Molemmat paikalliset osapuolet ottivat tiukasti yhteen sekä keskenään että PFOR-joukkojen kanssa. Tuoppia ja PFOR sopivat yhteistyöstä keskenään kukistaakseen Nallestanian ylivoiman, mutta yhteistyö jäi lyhytaikaiseksi ja lähes ilman tuloksia. Alueelle huhuttiin myös saapuneen salaperäinen vahvistettu palkkasotureiden joukko.

Lopulta PFOR-joukkojen ponnistelut onnistuivat ja Tuoppia ja Nallestania solmivat aselevon, huolimatta Salkkarin niemimaalla vapaana riehuvista palkkasotilaista ja väärennetyistä rajanylitysluvista. PFOR-joukkojen avustuksella Osapuolet piirsivät uuden rajan niemimaalle ja jälleenrakennustyöt alkoivat.

PFOR3: Winter War

Salkkarin niemimaan jälleenrakennus lähti hyvään vauhtiin heti lumien lähdettyä. Näytti siltä että kaikki vanhat kiistat oli sovittu ja koko konflikti oli vain kaukainen paha uni. Tämä kaikki oli harhaa sillä pinnan alla kyti pelko siitä että koko niemimaan talouden tukijalka eli panimoteollisuus ei saisi enää samoja mittasuhteita jossa se oli ollut ennen konfliktia. YK päätti yllättäen purkaa Potlepolin kaupungin aseman vapaakaupunkina, joka aiheutti sen että enää niemimaalle ei saatu Potlepolin sataman kautta tuontiolutta kostuttamaan suita eikä oluen valmistuksessa tarvittavia raaka-aineita korvaamaan konfliktissa tuhoutuneiden peltojen tuotantoa. Puhumattakaan siitä että jälleenrakennuksessa tarvittavat rakennusmateriaalit sekä siviili- että teollisuuden puolelle jouduttiin kuljettamaan niemimaalle korkeammilla kustannuksilla.

Potlepolin entinen vapaakaupunki muuttui pikkuhiljaa aavekaupungiksi kun sataman toiminta loppui kannattamattomana ja asukkaat lähtivät parempien työpaikkojen perään, täyttämään jo muutenkin ruuhkaisia teitä joilla oli liikkeellä mm. konfliktia pakoon lähteneitä pakolaisia (jotka eivät vielä edes tienneet mihin olivat menossa), jälleenrakennustarvikkeita ja tuontiolutta sekä oluen valmistuksessa tarvittavia raaka-aineita kuljettavia rekkoja ja konfliktista kotiin palaavia sotilaita. Pinnan alla alkoi kyteä tyytymättömyys tilanteeseen.

Koska näennäisesti näytti siltä että Salkkarin niemimaan konflikti olisi ohi, alkoi Yhdistyneet Kansakunnat kotiuttaa PFOR-joukkojaan ja jätti niemimaalle ainoastaan pienen osaston jonka tehtävänä oli tarkkailla tilannetta ja avustaa jälleenrakennustyössä. Samalla heidän tehtävänsä oli etsiä mm. kadonneita henkilöitä, salaperäisiä palkkasotilaita ja heidän mystistä johtajaansa. Näiden tarkastuspartioiden aikana näytti siltä että PFOR-joukot olisivat tehneet jotain muutakin kuin heidän toimenkuvaansa olisi kuulunut: Tuoppian ja Nallestanian asevoimien sotilaita alkoi kadota mystisesti, olut- ja jälleenrakennuskuljetuksia katosi, ihmeellisistä paikoista löytyi tyhjiä olutpulloja jne. YK luonnollisesti ilmoitti, ettei heillä ole mitään tekemistä kyseisten asioiden kanssa ja lupasi tutkia asiaa.

Yleinen mielipide oli kääntymässä PFOR-joukkoja vastaan ja niemimaan asukkaat alkoivatkin syyttää PFOR-joukkoja mm. Panimon tuhoutumisesta, Potlepolin aseman menetyksestä, siitä että PFOR-joukot olisivat suoraan ylikansallisen olut-yhtiön puolella estämässä paikallisen oluen tuotannon valmistuksen aloittamista jne. Suurimmalta osaltaan tästä johtuen Salkkarin niemimaan valtiot Tuoppia ja Nallestania päättivät yhdistää asevoimansa Salkkarin niemimaan Kansanarmeijaksi ajaakseen PFOR-joukot pois niemimaalta.

Tilanteen muodostuttua uhkaavaksi, PFOR oli pakotettu pyytämään vahvistuksia itselleen koska heidän asemansa alkoi olla uhattuna. Lähetettyään useita tarkkailijoita alueelle YK päätti pyytää NATO:lta apua PFOR-joukkoihin, olihan PFOR NATO-johtoinen mutta YK:n alainen joukko. NATO päättikin avustaa PFOR:ia lähettämällä paikalle USA:laisia PFOR-sotilaita.

PFOR4

Potlepolin tuhouduttua PFOR-joukkojen tukikohta siirtyi Salkkarin uudeksi kaupankäynnin keskukseksi muodostuneen Hanalan kylän yhteyteen. NATO-joukoilla vahvistettunakaan PFOR:in tehtävä ei ollut missään nimessä helppo. Yhdistynyt Kansanarmeija sekä nihkeästi suhtautuvat siviilit eivät tehneet olosuhteita PFOR:n kannalta selkeiksi, lähinnä päin vastoin. Lisäksi ongelmia tuottivat Potlepolin alueelta Hanalaan siirtyvät pakolaiset ja kaupantekijät. Lisää harmaita hiuksia aiheuttivat alueella liikkuneet tuntemattomat palkkasotilaat, joita epäiltiin YK:n tarkkailijoiden hämärissä olosuhteissa tapahtuneista kuolemista.

Samaa palkkasotilasjoukkiota epäiltiin Kansanarmeijan ja PFOR-joukkojen välille syntyneen laukaustenvaihdon aiheuttajaksi. Kellään ei tunnu olevan mitään tietoa joukkion motiivista tai toimeksiantajasta. Yleisesti levoton tilanne rauhoittui hieman YK:n vahvistettua PFOR-joukkoa huomattavasti. Näin Kansanarmeija saatiin rauhoitettua ja alueelle julistettiin tulitauko ainakin hetkeksi. Tilanne rauhoittui kuitenkin vain päälisin puolin.

Lähes välittömästi uusien rauhanturvaajien alueelle saapumisen jälkeen kohdistettiin heidän tukikohtaansa erittäin vahva, koko Kansanarmeijan hyökkäys, jollaista Salkkarin niemimaalla ei ole nähty miesmuistiin. Raskaita tappioita kärsinyt PFOR kuitenkin sai leirin pidettyä omissa käsissään. Kansanarmeijan väitteiden mukaan ei tosin ollutkaan tarkoitus vallata leiriä, ainoastaan näyttää PFOR:lle, kuka Salkkarilla määrää. Operaation alusta saakka alkoi käydä selväksi, että vahvistettunakin PFOR-joukot olivat tehtäväänsä nähden alivoimaisia ja liian kevyesti varustettuja. Niinpä PFOR keskittyikin lähinnä omien asemiensa suojaamiseen ja satunnaisiin tiedustelutehtäviin ympäröivässä maastossa ja pyrki saamaan rauhan aikaan lähinnä diplomatian keinoin.

Rauhattomuudesta pitivät huolta edelleen tuntemattomat palkkasoturit, joiden saatujen tietojen perusteella epäiltiin toimivan kansainvälisen asekauppias Rastapopouloksen laskuun. Palkkasotilaat iskivät satunnaisesti kaikkien alueella toimivien joukkojen kimppuun, tarkoituksenaan yleisen sekaannuksen aikaansaaminen. Siinä he onnistuivatkin ilmeisen hyvin, aiheuttaen useampia yhteenottoja osapuolten välillä.

Diplomatia alkoikin lopulta tuottaa tulosta PFOR:n ja Tuoppian komentajien sovittua yhteistyöstä molemmille ongelmia aiheuttanutta Nallestaniaa vastaan. Yhdistynein voimin Nallestania saatiinkin ajettua ahtaalle, muttei vielä rauhantielle kuitenkaan. Rauhoitettua Salkkarin niemimaata ei saatu, vaikka Nallestanian toimintaa pystyttiinkin häiritsemään. Operaation aikana saatiin myös ihmetellä PFOR-joukkojen ja erityisesti niiden komentajan mielenterveyttä. Komentaja nimittäin antoi ulkopuolisesta täysin järjettömän käskyn tuhota joukkojen oma etuvartioasema kranaatinheitintulella. "Ei siitä ollut kuin vaivaa, taivaan tuuliin se jouti.", kommentoi ranskalaiskomentaja.

Ajallaan Salkkarin niemimaalle saatiin ainakin tilapäinen rauha kaikkien osapuolten välille. Eräs rauhansopimukseen kirjattu vaatimus oli NATO-joukkojen poistuminen alueelta, sillä kumpikaan entisistä vihollisista ei luottanut joukkoihin. Lyhyeksi jääneen operaation aikana NATO:n taistelijoita syytettiin jopa suoranaisista sotarikoksista ja alueen siviiliväestön tarpeettomasta kiusaamisesta.

Rauhaa alettiin rakentaa tosissaan, nyt puhtaasti YK:n johdolla. Rauhanneuvotteluissa kunnostautui myös suomalainen Artti Mahakas, jolle onkin toimistaan esitetty Nobelin rauhanpalkintoa. Rauhanneuvotteluiden tärkeintä antia olivat suunnitelmat alueen jälleen- sekä uudisrakennuksesta. Jospa jo nyt saataisiin kauan poissa markkinoilta ollut Niemimaan tavaramerkkiolut takaisin kauppoihin. Leipomon perustamistakin on suunniteltu, ja kauppiaat ovat palaamassa alueelle sotaisan ajan päätyttyä. Myös alueelle siirtyvien uudisasukkaiden ja Potlepolin pakolaisten tarpeisiin kiinnitetään huomiota, ja näille tullaan rakentamaan lisää asuntoja.

Jo nyt kukoistavan Hanalan kylän läheisyyteen on nousemassa kokonaan uusi asutuskeskus, Korkkila, jonka tarkoitus on palvella nimenomaan pakolaisia. Lisääntyvä asukasmäärä kokoaa alueelle myös lisää teollisuutta, ja YK-tasolla saakka toivotaan, että myös legendaarinen panimo saataisiin perustettua uudelleen, ja Korkkilaa pidetään yleisesti sille parhaana sijoituspaikkana.

Salkkarin niemimaalla on meneillään joukkojen vaihto ja uudelleenryhmitys. Erityisesti PFOR-joukoissa tullaan näkemään muutoksia niin kokoonpanossa kuin toimintatavoissakin. Useilta tahoilta on saatu viestiä, että YK-joukkojen toimintaan tullaan kiinnittämään erityistä huomiota, eikä rikkomuksia tulla sallimaan.

Edelliset PFOR-pelit

Edellisissä peleissä tapahtunutta ja sattunutta

PFOR: Viimeinen päivä taivaan ja PFOR2: Loput 80%:

PFOR3: Winter War

PFOR4

Vanhat Flash Newsit

PFOR: Viimeinen Päivä Taivaan

PFOR2: Loput 80%

PFOR3: WinterWar

PFOR4